Archive for huhtikuu 2012

ITK muotoilee oppimisen maisemia

huhtikuu 27, 2012

ITK-päivien ohjelmatarjonta oli taas varsin hulppea. Usean mielenkiintoisen esityksen välillä oli vaikeaa tehdä valintoja. Sosiaalinen media on kuin ITK:n  ohjelma – tiedon seulominen on visainen pullonkaula. Sitä pukkaa valtavasti – miten perkaan sieltä kätevästi itseäni palvelevan tiedon helposti tallennettavassa ja jaettavassa muodossa?

Professori Eric  Duval (Katholieke Universiteit Leuven, Belgia) esitteli Learning Analytics -konseptin (”collecting traces that students leave behind and using those traces to improve learning”). L.A.:n anvulla Eric suodattaa opiskelijoiden twiiteistä, blogimerkinnöistä, verkkokeskusteluista yms. oleellisen niin, että hän tietää, missä kohdin oppimisen prosessia mennään. Ericin esitys löytyy hänen blogistaan. Kuten Eric totesi, tuo sometiedon louhinta, suodattaminen ja paketoiminen mukavaan visuaaliseen asuun on se seuraava juttu ja kiinnostava hankeaihio meidänkin tuhansien projektien maahan.

Teemu Arinakin toi saman asian esille osana esitystä ”Teemut tuijottavat taivaalle…”. Alla kuvankaappaus siitä, kuinka hän visualisoi  koko prosessin, jonka sivutuotteena tulee sosiaalista pääomaa.

Ja tässä sometyökaluja kuhunkin vaiheeseen, myös Teemun esityksetä:

Kuratoinnin keinot ja työkalut kiinnostavat nyt erityisesti. Kuratointi on mielestäni sitä, että tyyppi  ymmärtää kiinnostavia juttuja omassa aihealueessaan ja jakaa sitä muille. Niin kuin nyt pyrin tekemään. Twitter on kyllä hyvä kanava saada kuratoitua tietoa seuraamalla oman alan asiantuntijoiden twiittejä. Facebookissa hyvät linkit tuppaavat hukkumaan päivitysten virtaan.

Toinen taivaalle tuijotteleva Teemu (Teemu Leinonen) toi mielenkiintoisella tavalla muotoilun konseptin oppimiseen – kuinka designerin täytyy osata pistää monta hattua päähänsä ja reflektoida asioita käyttäjälähtöisesti –  opettajat ovat oppimisen muotoilijoita, kuten Jarmo Viteli asian lopuksi hyvin kiteytti.  Teemun blogikirjoituksessa lisää tästä.

Totisesti Learning Designer – Oppimisen Muotoilija näyttäisi käyntikortissa hienommalta kuin Senior Lecturer/Liiketalouden lehtori. Siinä voisi lukea myös Matkaopas, Travel Guide – opas, joka johdattaa tiedon äärelle.

Eric Duval puhui myös oman itsensä tuntemaan oppimisesta (self-tracking)  ”määrällistämisen” kautta (quantified self). Hän näytti esimerkejä siitä, kuinka nykyään on mahdollista kerätä itsestään monenlaista tietoa, joka sitten palvelee vaikkapa elämäntapojen kehittämisessä terveellisempään suuntaan (esim. unirytmin ja verenpaineen seuraus), ajankäytön hallinnassa tms. Käytössäni on jo muutamia; pystyn helposti seuraamaan Sports Trackerin kautta juoksulenkkieni pituutta, keskimääräistä km-vauhtia jne. Ericin esityksestä bongasin myös Togglin, josta saan kätevästi raportin siitä, mihin aikani kuluu.

Lopuksi: ITK:sta Digiveikkoineen, esiintyjähattuineen ja toreineen on tullut ilmiö ja sillä on ihan oma persoonallisuus. Kuten Eric Duvalin kommentoi blogissaan:

Hermionen käsilaukku

huhtikuu 5, 2012

Takana inspiroiva ja innostava viikonloppu IT-Kouluttajat ry:n matkassa. Koulutus taskussa seilasimme Tallinnaan ja takaisin ja samalla pohydimme mobiilin ja ylipäänsä uuden teknologian hyödyntämistä opetuksessa. Mielenkiintoisten alustusten lomassa kokeilimme erilaisia sovelluksia, jotka auttavat tiedon kuljettamista taskussa tai tabletin mentävässä käsilaukussa.

Internet on omassa työ- ja oppimisympäristossäni melkein kuin sähköä, joka paikassa, itsestäänselvyys ja näkymätön. Reissumme laivalla ja Tallinnassa todisti, että näin ei tosiaan ole kaikkialla. Nettiyhteys tuli ja meni. Olikin aika hauskaa, kun Oulun yliopistossa väikkäriään valmisteleva Jari Laru ryhtyi alustuksessaan itse näyttelemään YouTube videon sisältöä. Tero Toivanen bloggasi tapahtumasta varsin kattavasti otsikolla Koulutus taskussa on taskukoulu

Tarmo Toikkanen totesi esityksessään, että meillä on nyt kaksi mustaa aukkoa, toinen on internet ja toinen on mobiili. Ne imevät kaiken itseensä. Sulautuvatko ne yhdeksi tulevaisuudessa?
Ehkäpä tulevaisuudessa meillä on sellainen mukana kulkeva Hermionen käsilaukku, josta voi kaivaa esille kaiken sen tiedon ja kaikki ne härpäkkeet, mitä elämän seikkailussa vaan voi tarvita (osoitti hyötynsä Harry Potterin Kuoleman varjeluksissa). Tai kenties sankalasit, jotka mahdollistavat täydennetyn + lisätyn todellisuuden. Mielikuvitusta kuitenkaan ei?

Tarmo esitteli myös nano-oppimisen käsitteen: ne lyhyet joutilaat hetket, jolloin voimme oppia, kenties suorittaa jonkun ”nanomoduulin”, pienen palasen suuresta kokonaisuudesta mobiilisovelluksella, esimerkiksi jonossa seisoessamme tai junaa odotellessa. Niin, kyllähän se kännykkä tulee helposti kaivettua esille tuollaisessa tilanteessa. Itse usein tsekkailen sähköpostia tai FB-päivityksia.

Olen alkanut kiroamaan sähköpostia – ne vuolaana ikivirtana saapuvat boldatut  (=ei luetut) rivit, joiden deletoiminen tuottaa mielihyvää – ja usein myös huonoa omatuntoa.  Jyrki Kasvi kirjoitti osuvasti tästä aiheesta uusimpaan IT-viikkoon kolumnin otsikolla ”Viestimotti”. Siinä hän kiteyttää esimerkein, kuinka sosiaalinen teknologia on kehittynyt nopeammin kuin ihmisten viestintätaito.  Kuinka päivän parin poissaolo sähköpostin ääreltä kertautuu sitten niihin reagoimisena ja kun pitäisi olla tekemässä jo sitä varsinaista työtä. Joo, hallitsematon tiedon tulva ja siitä seuraava hallitsemattomuuden tunne.. Löytyisikö Hermionen pussukasta tähän apuja?  Konsultti sanoisi: ”Priorisoi….. ei vaan oo niin helppoa. Mieluummin ottaisin taikalientä.

Lopuksi vielä meitä seminaariin osallistujia hauskuuttanut kommentti Jari Larulta: ”Kun täällä on tällasii hörhöi, olen kuin kala vedessä”. Näin liiketalouden lehtori tuli määritellyksi hörhöksi. Lisään sen profiilikuvaukseeni, with pride :).

Myös Mervi Jansson kirjoitti seminaaristamme  mielenkiintoisen blogin otsikolla ”Koulutus taskussa – silmäkarkkia ja pedagokiikkaa”.