Oikealla sanapilvi ITK-päivien tämän vuoden teemoista.
Kuulemieni esitysten ja oman osallistumisen kautta esille nousivat näistä erityisesti:
oppimiseen motivointi, pelillisyys, osaamismerkit ja MOOCit.
ITK:ssa käynti on aina inspiroivaa ja energisoivaa. Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista käytiin HAMKin ”Pedaladyjen” järjestämässä jälkipuintikahvilassa (Oppitunti 2.0) , jossa keskusteltiin pöytäkunnittain eri aiheista. Omassa ryhmässäni teema oli ”Tarvitseeko tulevaisuuden digiosaajaa opettaa kun tieto kulkee taskussa?”
Olimme yhtä mieltä siitä, että opettaminen pitäisi määritellä eri tavalla. Korostaen opettajan roolia oppimisen mahdollistajana ja innostajana. Keskustelimme siitä, että robottikuutit ovat löytäneet paikkansa vanhusten seuralaisina ja lohduttajina. Jossain on kuulemma testattu jo robottien käyttöä mm. muistisairaiden apuna sekä laskutehtävien ratkaisemisen tukena erinomaisin tuloksin. Eikä ihme, robotit jaksavat kuunnella, toistaa, innostaa – ne eivät koskaan väsy tai hermostu. Roboteista opettajiksi?
Visualisoimme tulevaisuutta, jossa on kotirobotteja auttamassa koululaisia läksyjen tekemisessä ja myös kiertämässä luokassa & tarjoamassa tukea niitä tarvitseville.
Rehtorilla olisi sitten johdettavanaan tavisopettajia sekä robottien joukko… Ja IT-tuelle riittäisi töitä robottien huoltamisessa ja ohjelmoimisessa.
Voisiko teknologia kokonaan korvata opettajan? Jos voi, niin sitten sellaisen opettajan joutaa korvaamaankin.
Mihin sitten tarvitaan opettajaa? Internethän on pullollaan tietoa. Juuri siksi opettajaa tarvitaan: tiedon jäsentämiseen ja sen soveltamiseen. Opettaja tuo viitekehyksen, joka antaa turvalliset raamit oppimisen kohteelle. Opettajan innostus tarttuu. Aihealueen tuntemus rakentaaa innostuksen.
Iltapäivä oli oppimista parhaillaan, aktiivista keskustelua, jakamista ja myös hauskaa tekemistä. Pedaladyt olivat tehneet myös hienot biisit, jotka rytmitimme ja esitimme yhdessä.
Aikaportti 