ABC Learning Design travels to Kenya

Two weeks ago I had an opportunity to deliver an ABC Learning Design workshop in Nairobi, Kenya together with my colleagues Irma Mänty and Virve Pekkarinen. It formed part of a training of trainers project within the HEI-ICI framework (TOTEMK project), financed by the Ministry of Foreign Affairs of Finland. You can find more information of the project here.

The ABC workshop was one part of a 4-day workshop focused on the use of modern technologies to enhance learning. The event was hosted by the University of Nairobi, which is one of the three Kenyan partners of the project. The others are Strathmore University and Pwani University. The Finnish partners are Helsinki University and Laurea University of Applied Sciences (my employer).

As part of the training, we explored together the various ways of applying digital pedagogy in higher education. Learning design approach and methodologies was among the core topics of this 4-day event. Before the ABC_LD workshop we felt it necessary to familiarize the participants with the concept and process of learning design as well as with Diana Laurillard’s Conversational Framework.
Once the participants were familiar with the learning types, we asked them to fill in the “spider web” indicating how they perceived their own course with respect to the different ways of learning. You can find a template for the spider web here.
You may notice that we have added a 7^th dimension in the picture (also in our modified ABC cards): orientation and motivation. It is not a learning type but important to consider when planning a course.

The ABC -LD workshop was carried out in a hybrid modality: we had 22 participants in the plenary and 39 participants online. Our trainer combo was hybrid as well: one trainer online attending the groups online and delivering sessions from there, one in the plenary room and one travelling between online and F2F groups.

For the participants attending the workshop physically a flipchart paper was used as a template for the storyboard. It serves well the purpose.  For the online teams we used a word template which the participants downloaded to their computers. You can find the template here.
Below you can find some pictures from the workshop at UoN.

Some lessons learnt:

– The participants found the method useful and will employ it with their colleagues (the training includes a distance period during which the university teams from 21 Kenyan universities will design an ongoing course by using ABC LD method)

– It was a good idea to reserve plenty of time for the participants to get to know the concept of learning design and the different learning types before the actual ABC LD workshop. In this case it was possible but I know that normally one needs to minimize the duration of the workshop to get the teachers to attend the workshop.

– If you need to run the workshop in a hybrid modality, then try get as many participants as possible to participate physically in order to have a minimum amount of them online. In our case we had 13 groups of three participants online 22 in the plenary room. Thus, it was challenging to be able to visit all online groups.

– The group work at the campus site proceeded well and there was an atmosphere of enthusiasm. I really like the way how the physical ABC cards act as an instrument of interaction.

Sharing experiences at EUNIS Conference 9.6.2021

Some weeks ago I participated in the EUNIS annual Conference. EUNIS stands for European University Information Systems organization. In the conference I had a chance to present with a colleague a paper ”COVID-19 Leap – not only digital but also pedagogical”, written together with my colleagues Suvi Valsta, Virve Pekkarinen and Anssi Mattila. Here is a link to the published paper. The paper describes the experience of building support systems for transferring teaching and learning from the physical classroom to digital arenas. This approach is based on peer support and digi-pedagogical expertise.

Below you will find the core points of the theoretical part of our presentation.

The multiple roles of HE teacher today

As we know the higher education teachers of today have multiple roles. In our case (Laurea UAS) these roles are derived from the three tasks of Finnish universities of applied sciences. They are teaching, regional development and research & development. Based on these tasks, the teacher (apart from being a teacher) may be also a facilitator, developer, learning designer, tutor, researcher, substance matter expert, project partner,  instructor for work life traineeship or advisor for professional development.

Multiple roles imply multiple skills

The teacher needs to know how to select and use suitable digital platforms and tools, how to produce digital material, how to do online guidance, feedback and assessment, how to collaborate and facilitate online , how to apply pedagogical models online and how to interact online.

The core knowledge and skills are described in the TPACK model. At the intersection of the three circles is the knowledge that combines content knowledge, pedagogical knowledge and technological knowledge. To create pedagogically meaningful online teaching and learning the teacher needs to be able to integrate not only content and pedagogical knowledge but also technological knowledge.

Thus this TPACK knowledge is wider than the three forms of knowledge individually and requires an understanding on how different digital tools can be utilised. At Laurea, we have used the TPACK model as a framework for providing digi-pedagogical support for our staff.

Learning design through Communities of Practice

As for the pedagogical training, we have adopted a learning design approach which follows the concepts of service design. It shifts away thinking about what the teacher does to focus on what learning activities the students need to experience to achieve their desired learning outcomes. As a concrete method we have used the ABC learning design.

In addition to digi-pedagogical support offered to the staff, another important goal is to make the teachers share their teaching knowledge. The learning design workshops we have developed have served well this purpose. The workshops have enabled the emergence of communities of practice (Cops) as they offer a powerful channel for building, testing and sharing pedagogical ideas. Communities of practice can be characterized through three traits: domain, practice and community. The domain refers to an area of shared interest. Practice is shared a body of knowledge, experiences and techniques. Community relates to a group of individuals who share a passion for something they do. Communities of practice is a space between loose social networks and focused, formal working groups. We find the communities of practice as a potential and powerful force for upgrading the quality of teaching and learning.

CoPs at Laurea

The figure below presents how the Communities of Practice are aligned with formal focused work teams and the wider social networks inside and outside Laurea. 

References:

• Jarche, H. (2016). Implementing network learning. Retrieved May 21 2021, from: https://jarche.com/2016/08/implementing-network-learning/

• Koehler, M. J. & Mishra, P. (2008). Introducing TPACK. In AACTE Committee on Innovation & Technology (Ed.), Handbook of technological pedagogical content knowledge for educators, 3–29. New York, NY: Routledge.

• Koehler, M. J. & Mishra, P. (2009). What is technological pedagogical content knowledge? Contemporary Issues in Technology and Teacher Education, 9(1), 60-70.

• Koehler, M. J., Mishra, P., Kereluik, K., Shin, T. S., & Graham, C. R. (2014). The technological pedagogical content knowledge framework. In J. Spector, M. Merrill, J. Elen, & M. Bishop (Eds.), Handbook of research on educational communications and technology (pp. 101–111). New York, NY: Springer. doi:10.1007/978-1-4614- 3185-5_9.

Delivering ABC LD workshops throughout the organisation

As I described in the earlier blog post, at Laurea we used the ABC LD method for pedagogical training in context of introducing a new LMS.

The following infographic sums up our experience:

Here is a link to the infographic for better viewability.

As you can see, we delivered a great number of ABC LD workshops (141) with about 350 participants. The number of participants per workshop is low because part of the lecturers participated in more than one workshop as they teach multiple courses.

Due to technicalities due to online modality, we decided to extend the duration of the workshop to 120-150 minutes as extra time is needed for adjusting the microphones, giving instructions on how to proceed in the breakout rooms, and other technical issues. All in all, the process needed to be simplified.

The following picture contains a list of the perceived benefits and challenges of an online delivery of  ABC LD workshops.

I think that the most important thing of the ABC workshops is to nurture an atmosphere fruitful for collaboration and co-creation. When this is reached, then also the actual design work proceeds well.
Each workshop is unique and as facilitator it is important to be flexible (to certain extent) with respect to the rhythm and contents of it.

Now that the Laurea academic staff is familiar with the ABC LD method, they can use it on their own to have a co-design experience within the teaching teams. Each of our campuses counts with a set of ABC cards, waiting for the post CV-19 time and the possibility for the teachers to meet physically.
We  will also be delivering a few ABC LD online workshops this spring, directed to new lecturers and to those ones who are interested in varying ”the menu for learning” for their students.

One thing we haven’t done yet, is to involve students in the workshops. Something we should definitely do next.

ABC went online and this is how we did it

ABC method used for pedagogical upgrading in context of introducing a new LMS

Laurea University of Applied Sciences (Finland) is presently changing over to a new LMS. Instead of just copy pasting the current contents of the old platform to the new one, we are taking the opportunity for a pedagogical renewal of all teaching offered at Laurea. Thus, the courses are not only transferred to the new platform but at the same time re-designed in accordance with the jointly agreed design practices.

When inserting the courses to the new platform (Canvas LMS) all the lecturers (about 350) participate in a learning design workshop. The transition period is one year, which means a great number of pedagogical workshops. For these workshops, we decided to use the ABC LD method as it meets very well the concept of learning design and can be carried out in a short amount of time.
The lecturers participate in the workshops in teams and so far we have run 20 workshops offline and 15 workshops online. With “we” I refer to the digital Cell of Laurea (dCELL) and a group of digilecturers appointed throughout the six campuses of Laurea.

We have adopted the ABC cards to respond to Laurea’s pedagogical model (Learning by Developing). Also the duration of the workshop is adjusted to two hours to permit more discussion on the course contents. Often we have in the workshops lecturers who are teaching the same subject but in different campuses and need to reach a consensus on the course contents. Same thing happens when in one team there are teachers delivering their course online and others involved in F2F course modes.

Picture from a F2F workshop

On 16ht of March the Coronavirus obliged Laurea to shut down all its’ campuses all teaching went online. As the feedback from the ABC pedagogical workshops had been very positive and encouraging, we transferred the method online as follows:

The ABC Online Tookit:

Us being Finns, all material is in Finnish but the contents are familiar for those who have used the ABC LD:
– Workshop presentation (powerpoint like before)
– ABC cards (as pictures of the cards from both sides)
-An online form for the learning types: this is an excel sheet which can be filled in. It draws automatically the profile of the course as of the use of different learning types

– ABC storyboard: To work on the visual manuscript of the course the teacher teams are given two alternatives:
1) To use a storyboard built on a word document. In this document teachers can drag the ABC cards under each theme of the course and write comments

2) To use a Padlet formatted in the storyboard structure. The ABC cards are inserted in the Padlet and can be copied under the corresponding themes and complemented with details. Here is a link to the Padlet

So far, the lecturers have preferred to use the word –format.

Storyboard in word format

Storyboard in Padlet

The Workshop Process:
The workshops are delivered through Zoom sessions (could be Teams as well) in very much the same manner as if they would be carried out F2F. Due to technicalities, some time is always needed for adjusting the microphones, giving instructions on how to proceed in the breakout rooms, etc. For this reason, the tweet was dropped out from the learning types form.

After introducing the method (workshop presentation) teacher teams continue working in breakout rooms
– First filling in the learning types–form (which the trainer uploads in the chat and one person in each team downloads it to his/her desktop)
– Then designing the visual manuscript by using the storyboard (again, the trainer uploads the storyboard document to the chat or provides a link to Padlet)
At the end the teams fill in the learning types –form is filled in with a new evaluation of the kind of learning types being used as result of the workshop (the same person who downloaded the form in the beginning will upload it to the chat so that we can collect the data)
The final step is to decide on the follow-up actions of each course (the action plan is at the end of the word document)

Timing of the workshop:
Each workshop is different depending on the amount of participants and the kind of courses they are designing but we try to adhere to the following timing:

20 minutes for ABC LD method presentation (main room)
10 minutes for defining the learning types used currently in the course (in break out rooms)
10 minutes for instructions for filling in the storyboard (main room)
60 minutes for designing the manuscript in the storyboard (in break out rooms)
5 minutes for instruction for the last stage
10 minutes for defining the learning types used in the new manuscript and definition of the following steps to take (break out rooms)  and closing the workshop (main room)
In many ways it would be better to be able to deliver the workshops F2F, working on a big storyboard, placing the cards physically and being able to react of body language. However, I also find that the online method has its’ advantages. The online storyboard gives opportunity to write notes which and be saved. In addition, the storyboard can be easily archived and shared. For the trainers it is easy to move from one breakout room to another without disturbing the group work.

I hope that this description of our new way of using the ABC LD method could benefit other teachers willing to apply it online. Because it works 🙂

Ota Flipgrid haltuun verkko-ope!

Flipgrid on opetuskäyttöön tarkoitettu alusta, jolla on mahdollista käydä keskustelua lyhyiden videoviestien välityksellä (videochat). Sen avulla voi esimerkiksi teetättää tehtäviä, jotka opiskelija palauttaa videona. Opettajan näkee yhdestä näkymästä palautetut video-chatit ja niitä on mahdollisuus kommentoida.
Flipgrid on nykyään Microsoftin tuote, mikä tarkoittaa, että se löytyy OneDriven sovellusvalikosta.

Näen Flipgrid -sovellukselle paljon erilaisia käyttötarkoituksia. Kielten opetukseen se soveltuu mainiosti. Itse olen käyttänyt Flipgridiä opettajien digipedagogisessa koulutuksessa siten, että he jakoivat videochatissa oman ideansa verkkokeskustelun virittämisestä asiasta ja sitten kommentoivat toistensa näkemyksiä. Samalla Flipgrid tuli tutuksi.
Flipgridin käytön koulutusta onkin meillä Laureassa toivottu laajemminkin. Tein siitä ohjevideon ja olen luvannut myös vetää livekoulutuksen verkossa.

Tein nauhoituksen Screecst-o-matic:illa. Se on varsin kätevä näytön nauhoitukseen. Tarkoituksenani oli näyttää videolla, kuinka nauhoitan Flipgrid-videon. En tullut ajatelleeksi, että sehän ei onnistu, sillä voin käyttää ainoastaan yhtä näytön nauhoitusta kerrallaan. Olisi ollut kiva näyttää, mistä esimerkiksi filtteri laitetaan päälle – klikkaamalla sitä pientä vihreää avaruusoliota… Lisäys 5.4.2020: Nyt Flipgridiin itseensä on lisätty mahdollisuus nauhoittaa näyttöä.

Tässä linkki ohjevideoon. Kaikki palaute on tervetullutta.

Huomasin jossain vaiheessa ohjeiden tekoa, että videoitaessa Flipgrid tekstittää automaattisesti uudet videot. Lopputulos on tietty surkuihupaisa, kun kielenä on englanti. Tekstitykseen ei ole mahdollista saada suomen kieltä, muita kieliä sieltä kyllä löytyy runsaasti. Videoiden tekstityksen saa kytkettyä pois päältä seuraavasti:
1. Mene Flipgrid kotisivullesi (https://admin.flipgrid.com)
2. Klikkaa haluamasi yläotsikon (Gridin) oikeassa reunassa olevaa alasvetovalikkoa ”Actions”. Klikkaa sitten kohtaa ”Edit Grid”
3. Skrollaa hiirellä alaspäin kohtaan ”Features” ja klikkaa ”Captions” ominaisuus pois päältä. ks. kuva alla

Jälkikirjoitus:
Ohjevideon julkaistuani eräs kollega kysyi, että pystyvätkö opiskelijat palauttamaan videon niin, että ainoastaan opettaja näkee sen?
Vastaus on, että kyllä vain ja se käy näin:
– Kun lisäät uuden aiheen (Add new topic), klikkaa ruudun alaosassa olevaa kohtaa ”More options” ja klikkaa sitten kohtaa ”Video Moderation”. Näin ainoastaan sinä näet opiskelijan tuottaman videon. Kun skrollaat vähän alaspäin vielä, voit säädellä, mitä tietoja opiskelija videostaan näkee ja voiko hän tykätä muiden videoista (esim. näkeekö hän, kuinka monta kertaa videota on katsottu). Tässä vielä linkki lyhyeen ohjevideoon tuosta moderoinnista.

 

DigiErko heitti takaisin Toiseen Elämään

Viime vuosina olen tuottanut ammatillisia blogikirjoituksia kolmeen eri blogiin, joista yksi on eAMK -hankkeen nimissä ja kaksi muuta ovat työyhteisöni blogeja. Tämä oma Aikaportti -blogi on siksi jäänyt lepotilaan, mutta nyt herätän sen taas henkiin. Olen viime keväästä asti ollut mukana Turun yliopiston tarjoamassa erikoistumiskoulutuksessa ”Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä” eli DigiErko:ssa (60 op). Siellä saimme tehtäväksi perustaa blogin, jossa kerromme ajatuksistamme mm. monimuoto-opetuksen ja monimediaisuuden tiimoilta.

Saamassamme aineistossa oli julkaisu Liikkuva Kuva – Muuttuva opetus ja oppiminen ja siinä Second Lifesta kertova artikkeli nimeltä Liikkuva kuva ja Second Life – muuttuva opettajuus (Maj-Britt Kentz & Ilkka Kukkonen). Se toi mieleen monen vuoden takaiset opetuskokeiluni Second Life –virtuaalimaailmassa (SL). Olin itse todella innostunut virtuaalimaailmojen opetukselle tarjoamista mahdollisuuksista ja kampukseni osti jopa oman saaren SL:sta. Rakensimme sinne v. 2011 yrittäjyyskylän liiketalouden opiskelijoille sekä virtuaalisen sairaalan hoitoalan opiskelijoille. Koska virtuaalitodellisuus ei aseta rajoitteita arkkitehtuurille, IT-opiskelija-assarimme loihti saarelle ihan uskomattoman mielikuvituksellisia rakennuksia: virtuaalisairaala sijaitsi saaren pilvessä ja sen alapuolella oli suuri areena kokoontumisille. Esittelin virtuaalimaailmaamme ITK:päivillä 2012 ja siltä ajalta on jäljellä täältä löytyvä blogikirjoituskin. Muistan elävästi eräänkin onnistuneen tapahtuman, johon olin kutsunut sairaanhoito-opiskelijoita sekä liiketalouden opiskelijoita keskustelemaan yhdessä yrittäjyydestä. Areenalla oli paljon osallistujia avatarien hahmoissa ja osa opiskelijoista osallistui keskusteluun luokasta käsin, osa oli minun tavoin läsnä sekä luokassa että SL:ssä. Kummassakin todellisuudessa olevat opiskelijat kuulivat toisensa ja teimme yhteiset muistiinpanot saaren areenalla olevalle isolle screenille.

Vierailin opiskelijoiden kanssa usein suuryritysten virtuaalisissa pääkonttoreissa ja tutkimme sitä, kuinka ne brändäävät itseään virtuaalimaailmassa.

2010-luvun alkupuolella suhtautuminen teknologian käyttöön opetuksessa ja ylipäätänsä virtuaalimaailmoihin jakoi sekä opiskelijat että opettajat kahteen eri leiriin. Teknologiasta kiinnostuneet ja netissä pelaamista (esim. World of Warcraft) harrastavat opiskelijat olivat innoissaan, samoin ne kollegani, jotka muutekin olivat tehneet omia teknologiavusteisia opetuskokeiluja. Sitten oli enemmistö niitä, jotka epäröivät tai pitivät SL:ää nuorille suunnattuna peliympäristönä. Minä ja muutama kollegani vedimme kuitenkin muutamia opintoja, joiden osana oli vierailu Second Life:ssä siellä suoritettavine tehtävineen. Myöhemmin ymmärsin, kuinka onnekkaita olimmekaan, kun Lohjan kampuksen johto oli ollut myötämielinen ideoillemme ja saimme rakentaa SL:n oman saaren kaikesta kollegojen kyseenalaistamisesta huolimatta.

Kuvassa opettaja-avatareni nimeltä Blankuska Tebaldi

Harmillisesti Second Life:n käyttöliittymä oli kehittyneisiin nettipeleihin verrattuna varsin kömpelö ja sen käytön opettelu vei aikaa. Lisäksi se vaati toimiakseen tietokoneelta tiettyä tehoa, mitä ei kevyemmissä läppäreissä usein ollut riittävästi. Mm. näistä syistä SL:n suosio hiipui alkuinnostuksen jälkeen niin meillä Laureassa kuin maailmanlaajuisestikin. Luovuimme SL saarestamme parin vuoden kokeilujen jälkeen.

Ajattelen, että kokemuksellisen oppimisen välineenä Second Life oli verraton. Se tarjosi hyviä tilaisuuksia mallintaa ja simuloida erilaisia tilanteita, kuten esimerkiksi Kentzin & Kukkosen artikkelissa mainittu Hallusinaatioiden talo, jossa kävijä pääsee skitsofreniaa sairastavan ihmisen nahkoihin visuaalisen ja auditiivisen kokemuksen kautta. Muistan vieläkin tuon ahdistavan kokemuksen, joka tosiaan auttoi minua ymmärtämään tuota sairautta paremmin. SL:ssä oli myös mahtavaa saada kokemus erilaisista paikoista (vrt. Googlen Street View): saatoin avatarina lentää virtuaalisten Lahden hyppyrimäkien huipulle katsomaan maisemia tai vierailla Tytyrin kaivoksessa, jonka rakensimme SL:n yhteistyössä Lohjan kaupungin matkailutoimiston kanssa. SL:ssä saatoin myös kohdata ihmisiä eri puolilta maailmaa. Siellä oli myös kielikouluja ja monenlaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi konsertteja ja konferensseja. Useat suomalaiset ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut olivat läsnä Suomi-saarella, missä usein kokoustimme virtuaalisen  kahvikupposen kanssa.

Kohtaamisen paikkana Second Life häviää käytettävyydeltään mennen tullen moderneille verkkotapaamisen välineille (esim. Zoom, Skype for Business), joihin on mahdollista liittyä yhdellä klikkauksessa ja saada samalla sekä näkö- että ääniyhteys. Silti, Second Lifen vertaista uppoutumisen kokemusta ne eivät tarjoa. SL on olemassa vielä tänä päivänä, mutta sen käyttäjämäärät ovat vähentyneet ja myös yritykset ovat vetäytyneet sieltä. Parhaimpina aikoina siellä oli miljoona käyttäjää ja vuonna 2017 heitä oli n. 800 000 SL Wikipedian mukaan – tosin epäilen, että aktiivisia käyttäjiä on paljon vähemmän.

Vaikea uskoa, että Second Life tekisi enää paluuta opetuksen maailmaan, vaikka eri oppilaitokset sitä edelleen hyödyntävät maailmalla. Muistoni ovat siksi haikeat, mutta rikkaat ja SL-kokemus opetti paljon. Blogini nimikin (Aikaportti) tuli alun perin SL:n teleporttauksesta: mahdollisuus siirtää eli teleportata avatar hetkessä paikasta toiseen.

Lähteet:

Kentz, M-B & Kukkonen, I. Liikkuva kuva ja Second Life – muuttuva opettajuus. 2011. Teoksessa Liikkuva Kuva – Muuttuva opettajuus ja oppiminen. Toim. P. Hakkarainen & K. Kumpulainen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Second_Life

ITK 2016 avajaispuheenvuoroista

Parempi myöhään jos silloinkaan
Oli rentoa mennä ITK-päiville, kun tänä vuonna ei ollut omaa esitystä siellä. Viime vuonna esiinnyin Laurean DigiTeamin nimissä ja esitin kollegan kanssa elämäni ensimmäisen PechaKuchan, aiheena AMK-opiskelijoiden ajatuksia digitaalisuudesta oppimisesta. Sen tekemisestä piti kirjoittaa oman blogi, joka nyt sitten tiivistettynä tässä: PechaKucha toimii niin, että esität kuuden minuutin aikana 18 diaa, 20 sekuntia per dia – kiteyttäminen oli tuskallista, mutta opettavaista. Esitys meni hyvin – sitä tietty helpotti se, että esitimme sen duona kollegan kanssa, jolloin ihan kaikkia dioja ei tarvinnut itse spiikata.

Jotta koulu ei syrjäytyisi yhteiskunnasta
ITK:n avajaisissa ministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi heti alussa, että tulevaisuuden työmarkkinoilla ei voi pärjätä ilman digitaalisia taitoja ja kertoi heti perään hallituksen kärkihankkeista, joilla panostetaan mm. opettajien digitaitojen kehittämiseen. Ministerin mukaan nyt juuri on kriittistä tukea opettajien digipedagogista osaamista.
Hän kertoi laajasta peruskoulun oppilaille suunnatusta tutkimuksesta, josta on käynyt ilmi, että koulun merkitys oppilaiden arjessa on heikentynyt. Nuoret haluavat tehdä elokuvia ja oppia valokuvausta – tuollaista tekemistä koulut voisivat tarjota yhtenä oppimisen kanavana. Siksi opettajien digitaidot.

Kybervarusmiehet
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg kertoi, kuinka puolustusvoimat ovat tämä päivänä läsnä kaikissa some-foorumeissa. Tänä keväänä tulossa mm. Periscope käyttöön. Ja inttiin aikovat voivat ladata erilaisia sovelluksia, mm. kuinka päästä inttikuntoon kolmessa kuukaudessa: MarsMars – inttikuntoon. Digitaitoja hallitsevat varusmiehet voivat päästä erityistehtäviin Kyberchallenge -testin tekemällä.

Kolmas avajaisten puheenvuoro (Saku Tuominen, Idealist Group) on sitten ihan oman blogikirjoituksen väärti

Pedaleidien matkassa ITK-päivilllä

Oikealla sanapilvi ITK-päivien tämän vuoden teemoista.

Kuulemieni esitysten ja oman osallistumisen kautta esille nousivat näistä erityisesti:

oppimiseen motivointi, pelillisyys, osaamismerkit ja MOOCit.

ITK:ssa käynti on aina inspiroivaa ja energisoivaa. Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista käytiin HAMKin ”Pedaladyjen” järjestämässä jälkipuintikahvilassa (Oppitunti 2.0) , jossa keskusteltiin pöytäkunnittain eri aiheista. Omassa ryhmässäni teema oli ”Tarvitseeko tulevaisuuden digiosaajaa opettaa kun tieto kulkee taskussa?”

 Olimme yhtä mieltä  siitä, että opettaminen pitäisi määritellä eri tavalla.  Korostaen opettajan roolia oppimisen mahdollistajana ja innostajana.  Keskustelimme siitä, että robottikuutit ovat löytäneet paikkansa vanhusten seuralaisina ja lohduttajina. Jossain on kuulemma testattu jo robottien käyttöä mm. muistisairaiden apuna sekä laskutehtävien ratkaisemisen tukena erinomaisin tuloksin. Eikä ihme, robotit jaksavat kuunnella, toistaa, innostaa – ne eivät koskaan väsy tai hermostu.     Roboteista opettajiksi?

Visualisoimme tulevaisuutta, jossa on kotirobotteja auttamassa koululaisia läksyjen tekemisessä ja myös kiertämässä luokassa & tarjoamassa tukea niitä tarvitseville.

Rehtorilla olisi sitten johdettavanaan tavisopettajia sekä robottien joukko… Ja IT-tuelle riittäisi töitä robottien huoltamisessa ja ohjelmoimisessa.

Voisiko teknologia kokonaan korvata opettajan? Jos voi, niin sitten sellaisen opettajan joutaa korvaamaankin.

Mihin sitten tarvitaan opettajaa? Internethän on pullollaan tietoa. Juuri siksi opettajaa tarvitaan: tiedon jäsentämiseen ja sen soveltamiseen. Opettaja tuo viitekehyksen, joka antaa turvalliset raamit oppimisen kohteelle. Opettajan innostus tarttuu. Aihealueen tuntemus rakentaaa innostuksen.

 

 Iltapäivä oli oppimista parhaillaan, aktiivista keskustelua, jakamista ja myös hauskaa tekemistä. Pedaladyt olivat tehneet myös hienot biisit, jotka rytmitimme ja esitimme yhdessä.

 

 

Verkkokaupasta tavaroita ja opintoja

Osallistuin 19.9.2014 Expertin järjestämään Somenaariin, joka oli osa Expertin ns. Hulluja Päiviä Messukeskuksessa.

Seminaarin puheenvuorot olivat hyviä ja kävi selväksi, että Expert on brändäämässä itseään kodinkonekaupan Fazeriksi sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalista mediaa lähestyttiin yrityksen näkökulmasta, on mielenkiintoista pohtia esitettyjä ajatuksia oppilaitoksen ja opiskelijan vinkkelistä.

Ensimmäinen kodinkoneita markkinoiva yritys Suomessa, joka on hoksannut viedä tuote-esittelyitä ja  osto-oppaita Youtubeen.

Visuaalisuuden lisääntyminen on selkeästi havaittavissa internetissä. YouTubeen ladataan sata tuntia videoita joka minuutti. Sieltä löytyy videoita joka lähtöön, tosin markkinoinnissa ja opetuksen parissa niitä ei ole vielä hyödynnetty paljoakaan Suomessa. Mekin voisimme tehdän lyhyitä opastus-/opetusvideopätkiä ja laittaa ne omalle YouTube-kanavalle. Emmekä olisi ensimmäisiä, esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoululla on YouTubessa ohjeita opintojaksokuvausten löytämiseksi ja tulostamiseksi.

Seminaarissa puhuttiin siitä, kuinka yritysten tulisi huomioida verkkoasiakkaat myös kivijalkamyymälän palveluissa. Samalla tavoin opiskelija voi pohtia, että jos opiskelen verkossa, saanko kampuksen kivijalasta tarvitsemani tukipalvelut. Tarvitaan verkkokurssin ja kivijalkaopinahjon symbioosia.

Tapahtuma päättyi paneelikeskusteluun, jossa kuultiin nuorten ajatuksia kuluttajakäyttäytymisen muutoksesta. Mikko Kuustonen kevensi tunnelmaa hauskoilla kommenteilla 🙂

Somenaarissa nuoret & Mikko Kuustonen panelisteina

 

Nuoret kertoivat sosiaalisen median käytöstään ( Instagram, FB, blogit, WhatsUp jne.) ja siitä kuinka he käyttävät niitä. Mietin, että somekanavat ovat kuin palapeli, kussakin palasessa esitellään jotain puolta itsestä. Kun katsoo kaikki läpi, saa kokonaiskäsityksen.

 

 

Puhtaalta pöydältä

Siirryin opetustehtävistä kehittämistehtäviin, työnantajana edelleen Laurea ja osoitteena jatkossa Laurean Keravan kampus.
Laurean virtuaalikoulutuksen tiimin jäsenyys avaa oven, jonka takana uudet työkaverit ja lähes puhdas pöytä. Mahtavaa! Pääsen omistautumaan asioille, joihin olen koko opeurani ajan halunnut perehtyä paremmin. Osana virtuaalitiimiä pääsen tekemään pedagogista työtä TVT:n hyödyntämiseksi oppimisen tukena. Uudet työkaverit ja uusi tehtävä tarjoaa itselle paljon mahdollisuuksia uudistua, tehdä asioita eri tavalla sekä tarkastella niitä uudenlaisesta näkövinkkelistä.

Ilmoittauduin elämäni ensimmäiselle MOOCille, jonka tarjoaa edX otsikolla ”Design and Development of Educationa Technology”.

Visuaalisena ihmisenä olen hahmottanut tehtäväämme liittyviä konsepteja piirtämällä:

 Oppimisympäristöt voivat ovat fyysisiä, psyykkisiä sekä virtuaalisia toiminnallisia ympäristöjä. Oppimisen kaikkiallisuus kuvaa niitä hyvin. Yhteisöllisyyden rakentaminen on tärkeää.

Trendit käsittävät uusia pedagotisia suuntauksia tai tapoja tukea oppimista:

– Pelillisyys, lisätty todellisuus, mobiilioppiminen, ilmiöpohjaisuus, MOOCit, Flipped Classroom, Blended learning, jossa opetus sulautuu oppimisympäristöihin. Oppiminen tapahtuu siellä, missä oppiminen on autenttisinta ja oppimista edistävää

– Oppimisen visualisoiminen ja sanoittaminen eri tilanteissa

Työkalut: ACP, Lync, blogit, YouTube, Googlen sovellukset, FB, Instagram, Yammer, Wikit…. jne. Loputon lista.

Olennaisinta on kuitenkin se, miten TVT:tä hyödynnetään oppimisen mahdollistamiseksi eli pedagoginen osaaminen.

Eilen oli virtuaalitiimin ensimmäinen yhteinen kehittämispäivä, koko tiimi ensimmäistä kertaa yhdessä.Sain todeta, että tuosta porukasta löytyy ihan valtavasti osaamista.  Pohdimme mm. putiikkimme visiota ja tehtäviä. Uusi työ alkaa saamaan hahmottumaan, vaikka oma roolini siinä on vielä hakusessa. Mutta eiköhän se siitä hälvene tulevien päivien aikana.