ITK 2016 avajaispuheenvuoroista

huhtikuu 14, 2016

Parempi myöhään jos silloinkaan
Oli rentoa mennä ITK-päiville, kun tänä vuonna ei ollut omaa esitystä siellä. Viime vuonna esiinnyin Laurean DigiTeamin nimissä ja esitin kollegan kanssa elämäni ensimmäisen PechaKuchan, aiheena AMK-opiskelijoiden ajatuksia digitaalisuudesta oppimisesta. Sen tekemisestä piti kirjoittaa oman blogi, joka nyt sitten tiivistettynä tässä: PechaKucha toimii niin, että esität kuuden minuutin aikana 18 diaa, 20 sekuntia per dia – kiteyttäminen oli tuskallista, mutta opettavaista. Esitys meni hyvin – sitä tietty helpotti se, että esitimme sen duona kollegan kanssa, jolloin ihan kaikkia dioja ei tarvinnut itse spiikata.

Jotta koulu ei syrjäytyisi yhteiskunnasta
ITK:n avajaisissa ministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi heti alussa, että tulevaisuuden työmarkkinoilla ei voi pärjätä ilman digitaalisia taitoja ja kertoi heti perään hallituksen kärkihankkeista, joilla panostetaan mm. opettajien digitaitojen kehittämiseen. Ministerin mukaan nyt juuri on kriittistä tukea opettajien digipedagogista osaamista.
Hän kertoi laajasta peruskoulun oppilaille suunnatusta tutkimuksesta, josta on käynyt ilmi, että koulun merkitys oppilaiden arjessa on heikentynyt. Nuoret haluavat tehdä elokuvia ja oppia valokuvausta – tuollaista tekemistä koulut voisivat tarjota yhtenä oppimisen kanavana. Siksi opettajien digitaidot.

Kybervarusmiehet
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg kertoi, kuinka puolustusvoimat ovat tämä päivänä läsnä kaikissa some-foorumeissa. Tänä keväänä tulossa mm. Periscope käyttöön. Ja inttiin aikovat voivat ladata erilaisia sovelluksia, mm. kuinka päästä inttikuntoon kolmessa kuukaudessa: MarsMars – inttikuntoon. Digitaitoja hallitsevat varusmiehet voivat päästä erityistehtäviin Kyberchallenge -testin tekemällä.

Twiitti_itk

Kolmas avajaisten puheenvuoro (Saku Tuominen, Idealist Group) on sitten ihan oman blogikirjoituksen väärti

Pedaleidien matkassa ITK-päivilllä

huhtikuu 19, 2015

ITK_aiheet

Oikealla sanapilvi ITK-päivien tämän vuoden teemoista.

Kuulemieni esitysten ja oman osallistumisen kautta esille nousivat näistä erityisesti:

oppimiseen motivointi, pelillisyys, osaamismerkit ja MOOCit.

ITK:ssa käynti on aina inspiroivaa ja energisoivaa. Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista käytiin HAMKin ”Pedaladyjen” järjestämässä jälkipuintikahvilassa (Oppitunti 2.0) , jossa keskusteltiin pöytäkunnittain eri aiheista. Omassa ryhmässäni teema oli ”Tarvitseeko tulevaisuuden digiosaajaa opettaa kun tieto kulkee taskussa?”

Robotti Olimme yhtä mieltä  siitä, että opettaminen pitäisi määritellä eri tavalla.  Korostaen opettajan roolia oppimisen mahdollistajana ja innostajana.  Keskustelimme siitä, että robottikuutit ovat löytäneet paikkansa vanhusten seuralaisina ja lohduttajina. Jossain on kuulemma testattu jo robottien käyttöä mm. muistisairaiden apuna sekä laskutehtävien ratkaisemisen tukena erinomaisin tuloksin. Eikä ihme, robotit jaksavat kuunnella, toistaa, innostaa – ne eivät koskaan väsy tai hermostu.     Roboteista opettajiksi?

Visualisoimme tulevaisuutta, jossa on kotirobotteja auttamassa koululaisia läksyjen tekemisessä ja myös kiertämässä luokassa & tarjoamassa tukea niitä tarvitseville.

Rehtorilla olisi sitten johdettavanaan tavisopettajia sekä robottien joukko… Ja IT-tuelle riittäisi töitä robottien huoltamisessa ja ohjelmoimisessa.

Voisiko teknologia kokonaan korvata opettajan? Jos voi, niin sitten sellaisen opettajan joutaa korvaamaankin.

Mihin sitten tarvitaan opettajaa? Internethän on pullollaan tietoa. Juuri siksi opettajaa tarvitaan: tiedon jäsentämiseen ja sen soveltamiseen. Opettaja tuo viitekehyksen, joka antaa turvalliset raamit oppimisen kohteelle. Opettajan innostus tarttuu. Aihealueen tuntemus rakentaaa innostuksen.

 

Digitalisaatio Iltapäivä oli oppimista parhaillaan, aktiivista keskustelua, jakamista ja myös hauskaa tekemistä. Pedaladyt olivat tehneet myös hienot biisit, jotka rytmitimme ja esitimme yhdessä.

 

 

Verkkokaupasta tavaroita ja opintoja

syyskuu 26, 2014

Osallistuin 19.9.2014 Expertin järjestämään Somenaariin, joka oli osa Expertin ns. Hulluja Päiviä Messukeskuksessa.

Seminaarin puheenvuorot olivat hyviä ja kävi selväksi, että Expert on brändäämässä itseään kodinkonekaupan Fazeriksi sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalista mediaa lähestyttiin yrityksen näkökulmasta, on mielenkiintoista pohtia esitettyjä ajatuksia oppilaitoksen ja opiskelijan vinkkelistä.

Ensimmäinen kodinkoneita markkinoiva yritys Suomessa, joka on hoksannut viedä tuote-esittelyitä ja  osto-oppaita Youtubeen.

Visuaalisuuden lisääntyminen on selkeästi havaittavissa internetissä. YouTubeen ladataan sata tuntia videoita joka minuutti. Sieltä löytyy videoita joka lähtöön, tosin markkinoinnissa ja opetuksen parissa niitä ei ole vielä hyödynnetty paljoakaan Suomessa. Mekin voisimme tehdän lyhyitä opastus-/opetusvideopätkiä ja laittaa ne omalle YouTube-kanavalle. Emmekä olisi ensimmäisiä, esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoululla on YouTubessa ohjeita opintojaksokuvausten löytämiseksi ja tulostamiseksi.

Seminaarissa puhuttiin siitä, kuinka yritysten tulisi huomioida verkkoasiakkaat myös kivijalkamyymälän palveluissa. Samalla tavoin opiskelija voi pohtia, että jos opiskelen verkossa, saanko kampuksen kivijalasta tarvitsemani tukipalvelut. Tarvitaan verkkokurssin ja kivijalkaopinahjon symbioosia.

Tapahtuma päättyi paneelikeskusteluun, jossa kuultiin nuorten ajatuksia kuluttajakäyttäytymisen muutoksesta. Mikko Kuustonen kevensi tunnelmaa hauskoilla kommenteilla🙂

WP_20140919_004[1]

Somenaarissa nuoret & Mikko Kuustonen panelisteina

Nuoret kertoivat sosiaalisen median käytöstään ( Instagram, FB, blogit, WhatsUp jne.) ja siitä kuinka he käyttävät niitä. Mietin, että somekanavat ovat kuin palapeli, kussakin palasessa esitellään jotain puolta itsestä. Kun katsoo kaikki läpi, saa kokonaiskäsityksen.

 

 

Puhtaalta pöydältä

syyskuu 9, 2014

WP_20140611_011[1]Siirryin opetustehtävistä kehittämistehtäviin, työnantajana edelleen Laurea ja osoitteena jatkossa Laurean Keravan kampus.
Laurean virtuaalikoulutuksen tiimin jäsenyys avaa oven, jonka takana uudet työkaverit ja lähes puhdas pöytä. Mahtavaa! Pääsen omistautumaan asioille, joihin olen koko opeurani ajan halunnut perehtyä paremmin. Osana virtuaalitiimiä pääsen tekemään pedagogista työtä TVT:n hyödyntämiseksi oppimisen tukena. Uudet työkaverit ja uusi tehtävä tarjoaa itselle paljon mahdollisuuksia uudistua, tehdä asioita eri tavalla sekä tarkastella niitä uudenlaisesta näkövinkkelistä.

Ilmoittauduin elämäni ensimmäiselle MOOCille, jonka tarjoaa edX otsikolla ”Design and Development of Educationa Technology”.

Visuaalisena ihmisenä olen hahmottanut tehtäväämme liittyviä konsepteja piirtämällä:

Picture1 Oppimisympäristöt voivat ovat fyysisiä, psyykkisiä sekä virtuaalisia toiminnallisia ympäristöjä. Oppimisen kaikkiallisuus kuvaa niitä hyvin. Yhteisöllisyyden rakentaminen on tärkeää.

Trendit käsittävät uusia pedagotisia suuntauksia tai tapoja tukea oppimista:

– Pelillisyys, lisätty todellisuus, mobiilioppiminen, ilmiöpohjaisuus, MOOCit, Flipped Classroom, Blended learning, jossa opetus sulautuu oppimisympäristöihin. Oppiminen tapahtuu siellä, missä oppiminen on autenttisinta ja oppimista edistävää

– Oppimisen visualisoiminen ja sanoittaminen eri tilanteissa

Työkalut: ACP, Lync, blogit, YouTube, Googlen sovellukset, FB, Instagram, Yammer, Wikit…. jne. Loputon lista.

Olennaisinta on kuitenkin se, miten TVT:tä hyödynnetään oppimisen mahdollistamiseksi eli pedagoginen osaaminen.

Eilen oli virtuaalitiimin ensimmäinen yhteinen kehittämispäivä, koko tiimi ensimmäistä kertaa yhdessä.Sain todeta, että tuosta porukasta löytyy ihan valtavasti osaamista.  Pohdimme mm. putiikkimme visiota ja tehtäviä. Uusi työ alkaa saamaan hahmottumaan, vaikka oma roolini siinä on vielä hakusessa. Mutta eiköhän se siitä hälvene tulevien päivien aikana.

 

 

 

 


 

 

 

Open repussa pikselieväitä

toukokuu 16, 2012

Lohjan Laurean saari Second Lifessa näytti tältä, kun aloimme sitä noin vuosi sitten rakentamaan:

Nyt se alkaa olemaan valmis. Tai valmishan se ei ole koskaan. Pikemmin sanottuna meidän rakentajan työsopimus päättyy eli mitään kummosempia muutoksia siellä en omilla rakennustaidoillani voi tehdä. Onneksi juuri parahiksi pääsin osallistumaan InnoOmnian
SL-jatkokurssille, jolla opetellaan mm. yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä Second Lifessa.  Siihen osallistuminen on avannut silmäni ymmärtämään, että parhaan lisäarvon SL-ympäristöön tuo vuorovaikutus – ei niinkään hienosti rakennettu ympäristö. Kurssia vetävä Esko Lius on esitellyt meille helposti open repusta (inventaariosta) vedettäviä yksinkertaisia työkaluja, jotka fasilitoivat oppimista ja vuorovaikutusta nimenomaan toiminnallisuuden kautta.

Tyypillisesti oppilaitokset ovat rakentaneet saarilleen upeat puitteet,  hienon ympäristön sekä  (turhan paljon reaalimaailmaa muistuttavan) oppimisympäristön. Ja sitten varsinainen käyttö on sitä, että saari on useimmiten tyhjä. SL-jatkokurssille osallistui opettajia eri oppilaitoksista ja siellä olimme yhtä mieltä siitä, että meidän kannattaisi hyödyntää toistemme aikaansaannoksia ja kenties myös suunnitella yhteisiä alueita SL:ään. Oikein mainio juttu, kertakaikkiaan ! Ja tuumasta toimeen: pian ilmestyy Eskon aloitteesta Opi toinen elämä-wikiakurssin alustalle lista oppimisympäristöistä, jotka on tarkoitettu avoimiksi ja yhteisöllisiksi. Ne ovat ensisijaisesti ympäristöt rakentaneen organisaation käytössä, mutta niitä saavat käyttää muutkin koulutuksen tarjoajat.

Tässä huhtikuussa ITK-päivillä pitämäni esitys, jossa esittelin saartamme liiketalouden opiskelijan näkökulmasta:

Ja tässä video, jossa esitellään saaremme oppimisympäristöä, joka on suunnattu liiketalouden opiskelijoille.

Sairaanhoito-opiskelijoille on rakennettu oma tila yläilmoihin, Laurea Haven (video siitä tässä).

ITK muotoilee oppimisen maisemia

huhtikuu 27, 2012

ITK-päivien ohjelmatarjonta oli taas varsin hulppea. Usean mielenkiintoisen esityksen välillä oli vaikeaa tehdä valintoja. Sosiaalinen media on kuin ITK:n  ohjelma – tiedon seulominen on visainen pullonkaula. Sitä pukkaa valtavasti – miten perkaan sieltä kätevästi itseäni palvelevan tiedon helposti tallennettavassa ja jaettavassa muodossa?

Professori Eric  Duval (Katholieke Universiteit Leuven, Belgia) esitteli Learning Analytics -konseptin (”collecting traces that students leave behind and using those traces to improve learning”). L.A.:n anvulla Eric suodattaa opiskelijoiden twiiteistä, blogimerkinnöistä, verkkokeskusteluista yms. oleellisen niin, että hän tietää, missä kohdin oppimisen prosessia mennään. Ericin esitys löytyy hänen blogistaan. Kuten Eric totesi, tuo sometiedon louhinta, suodattaminen ja paketoiminen mukavaan visuaaliseen asuun on se seuraava juttu ja kiinnostava hankeaihio meidänkin tuhansien projektien maahan.

Teemu Arinakin toi saman asian esille osana esitystä ”Teemut tuijottavat taivaalle…”. Alla kuvankaappaus siitä, kuinka hän visualisoi  koko prosessin, jonka sivutuotteena tulee sosiaalista pääomaa.

Ja tässä sometyökaluja kuhunkin vaiheeseen, myös Teemun esityksetä:

Kuratoinnin keinot ja työkalut kiinnostavat nyt erityisesti. Kuratointi on mielestäni sitä, että tyyppi  ymmärtää kiinnostavia juttuja omassa aihealueessaan ja jakaa sitä muille. Niin kuin nyt pyrin tekemään. Twitter on kyllä hyvä kanava saada kuratoitua tietoa seuraamalla oman alan asiantuntijoiden twiittejä. Facebookissa hyvät linkit tuppaavat hukkumaan päivitysten virtaan.

Toinen taivaalle tuijotteleva Teemu (Teemu Leinonen) toi mielenkiintoisella tavalla muotoilun konseptin oppimiseen – kuinka designerin täytyy osata pistää monta hattua päähänsä ja reflektoida asioita käyttäjälähtöisesti –  opettajat ovat oppimisen muotoilijoita, kuten Jarmo Viteli asian lopuksi hyvin kiteytti.  Teemun blogikirjoituksessa lisää tästä.

Totisesti Learning Designer – Oppimisen Muotoilija näyttäisi käyntikortissa hienommalta kuin Senior Lecturer/Liiketalouden lehtori. Siinä voisi lukea myös Matkaopas, Travel Guide – opas, joka johdattaa tiedon äärelle.

Eric Duval puhui myös oman itsensä tuntemaan oppimisesta (self-tracking)  ”määrällistämisen” kautta (quantified self). Hän näytti esimerkejä siitä, kuinka nykyään on mahdollista kerätä itsestään monenlaista tietoa, joka sitten palvelee vaikkapa elämäntapojen kehittämisessä terveellisempään suuntaan (esim. unirytmin ja verenpaineen seuraus), ajankäytön hallinnassa tms. Käytössäni on jo muutamia; pystyn helposti seuraamaan Sports Trackerin kautta juoksulenkkieni pituutta, keskimääräistä km-vauhtia jne. Ericin esityksestä bongasin myös Togglin, josta saan kätevästi raportin siitä, mihin aikani kuluu.

Lopuksi: ITK:sta Digiveikkoineen, esiintyjähattuineen ja toreineen on tullut ilmiö ja sillä on ihan oma persoonallisuus. Kuten Eric Duvalin kommentoi blogissaan:

Hermionen käsilaukku

huhtikuu 5, 2012

Takana inspiroiva ja innostava viikonloppu IT-Kouluttajat ry:n matkassa. Koulutus taskussa seilasimme Tallinnaan ja takaisin ja samalla pohydimme mobiilin ja ylipäänsä uuden teknologian hyödyntämistä opetuksessa. Mielenkiintoisten alustusten lomassa kokeilimme erilaisia sovelluksia, jotka auttavat tiedon kuljettamista taskussa tai tabletin mentävässä käsilaukussa.

Internet on omassa työ- ja oppimisympäristossäni melkein kuin sähköä, joka paikassa, itsestäänselvyys ja näkymätön. Reissumme laivalla ja Tallinnassa todisti, että näin ei tosiaan ole kaikkialla. Nettiyhteys tuli ja meni. Olikin aika hauskaa, kun Oulun yliopistossa väikkäriään valmisteleva Jari Laru ryhtyi alustuksessaan itse näyttelemään YouTube videon sisältöä. Tero Toivanen bloggasi tapahtumasta varsin kattavasti otsikolla Koulutus taskussa on taskukoulu

Tarmo Toikkanen totesi esityksessään, että meillä on nyt kaksi mustaa aukkoa, toinen on internet ja toinen on mobiili. Ne imevät kaiken itseensä. Sulautuvatko ne yhdeksi tulevaisuudessa?
Ehkäpä tulevaisuudessa meillä on sellainen mukana kulkeva Hermionen käsilaukku, josta voi kaivaa esille kaiken sen tiedon ja kaikki ne härpäkkeet, mitä elämän seikkailussa vaan voi tarvita (osoitti hyötynsä Harry Potterin Kuoleman varjeluksissa). Tai kenties sankalasit, jotka mahdollistavat täydennetyn + lisätyn todellisuuden. Mielikuvitusta kuitenkaan ei?

Tarmo esitteli myös nano-oppimisen käsitteen: ne lyhyet joutilaat hetket, jolloin voimme oppia, kenties suorittaa jonkun ”nanomoduulin”, pienen palasen suuresta kokonaisuudesta mobiilisovelluksella, esimerkiksi jonossa seisoessamme tai junaa odotellessa. Niin, kyllähän se kännykkä tulee helposti kaivettua esille tuollaisessa tilanteessa. Itse usein tsekkailen sähköpostia tai FB-päivityksia.

Olen alkanut kiroamaan sähköpostia – ne vuolaana ikivirtana saapuvat boldatut  (=ei luetut) rivit, joiden deletoiminen tuottaa mielihyvää – ja usein myös huonoa omatuntoa.  Jyrki Kasvi kirjoitti osuvasti tästä aiheesta uusimpaan IT-viikkoon kolumnin otsikolla ”Viestimotti”. Siinä hän kiteyttää esimerkein, kuinka sosiaalinen teknologia on kehittynyt nopeammin kuin ihmisten viestintätaito.  Kuinka päivän parin poissaolo sähköpostin ääreltä kertautuu sitten niihin reagoimisena ja kun pitäisi olla tekemässä jo sitä varsinaista työtä. Joo, hallitsematon tiedon tulva ja siitä seuraava hallitsemattomuuden tunne.. Löytyisikö Hermionen pussukasta tähän apuja?  Konsultti sanoisi: ”Priorisoi….. ei vaan oo niin helppoa. Mieluummin ottaisin taikalientä.

Lopuksi vielä meitä seminaariin osallistujia hauskuuttanut kommentti Jari Larulta: ”Kun täällä on tällasii hörhöi, olen kuin kala vedessä”. Näin liiketalouden lehtori tuli määritellyksi hörhöksi. Lisään sen profiilikuvaukseeni, with pride🙂.

Myös Mervi Jansson kirjoitti seminaaristamme  mielenkiintoisen blogin otsikolla ”Koulutus taskussa – silmäkarkkia ja pedagokiikkaa”.

Lisätty todellisuus – voit melkein koskettaa

maaliskuu 27, 2012

Osallistuin perjantaina Lahdessä pidettyyn ,jossa käsiteltiin lisätyn todellisuuden tarjoamia mahdollisuuksia opetuksessa ja liiketoiminnassa.
Paikalla oli alan pioneeriyriytksen Total Immersionin myyntijohtaja Kamal Rassool.
Tämä yrityksen demovideo kuvaa hyvin, mistä lisätyssä todellisuudessa on kysymys bisnesmielessä:


Lisätty todellisuus hämärtää todellisen ja virtuaalisen maailman välistä eroa. Käyttäjän omasta ympäristöstä, esim.oma huone voi tulla osa kokemusta. Merkkien (kuten QR-koodit) rinnalle on nousemassa markerless tracking (MLT), fyysinen kohde, joka avaa sovelluksen. Se voi olla esim. kädessä oleva kokispullo, päällä oleva T-paita, oma kännykkä tms.

Esimerkkejä lisätyn todellisuuden hyödyntämisestä markkinoinnissa:

Coke Zero
Dance with Orange

Lisätty todellisuus tarjoaa huikeita mahdollisuuksia mm. tuotteiden myynnille verkossa. Esimerkiksi vaatteita, silmälaseja, kenkiä on mahdollisuus sovittaa virtuaalisesti kotikoneen ääressä. Kamal Rassool kertoi, että tulevaisuudessa kolmiulotteisuuden mahdollistavie 3D-sovelluksia voi saada myös televisioon. Total Immersionia Suomessa edustavan Adusalin edustaja George Segura kertoi, että suomessa tunnetaan toistaiseksi varsin vähän lisätyn todellisuuden hyödyntämisestä markkinoinnissa. Demon nähneet yritykset ovat kaikki olleet siitä innoissaan.

Opetuksen puolella kolmiulotteisuus on myös vahvasti tulossa. Itse en vielä keksinyt, miten sitä hyödyntäisin oppimisen välineenä – mutta mm. perusopetuksen puolella asioiden esittäminen kolmiulotteisesti helpottaa oppimista ja tekee siitä hauskempaa.
Googlekin on uutisten mukaan tuomassa markkinoille todellisuutta täydentävät silmälasit.
Tässä Nokian versio älylaseista:

<a href="”>

Kehitys menee eteenpäin hurjalla vauhdilla. Tänä päivänä jo yritykset ovat jääneet jälkeen tietoteknisten välineiden uusimisessa ja myös oppilaitoksissa tullaan perässä. Arvelen, että viiden vuoden kuluttua läppäreitä ei juuri kukaan käytä. Mutta paperiset sanomalehdet pitävät kyllä pintansa. Mikään digitaalinen vempain ei korvaa lehden selailua aamukahvin ääressä. Tosin sieltä lehdestä voi tulevaisuudessa pompata esiin kolmiulotteisia uutisia ja mainoksia.
Kuvittele vaikkapa mainoksessa esitetyn sohvan pienoismallin nousevan kolmiulotteisena eteesi lehden päälle.Tai Sauli Niinistön seisovan ruokapöydälläsi pitämässä Uuden Vuoden puhetta 1.tammikuuta 2015.🙂

Myrskypilviä, joissa kullatut reunukset

lokakuu 11, 2011

Ongelma saada Viewer 3.0 pelittämään koulun koneissa… Kerrankin, kun olen oikeasti käyttämässä SL:ää oppimisympäristönä yhdellä opintojaksolla.😦. Kovasti yritettiin selvittää ongelmaa: kokeiltiin vanhoja ja uusia versioita SL:stä ja palomuurikin ajettiin alas, mutta ei auta: notecardit ja nettisivut eivät aukea – ja teleportatessa SL heittää avatarin koko hommasta ulos… Mietin, voisiko Viewer 3.0:n Mesh-ohjelma edellyttää näytönohjaimelta sellaista vääntöä, että edes meidän koulun uudet (toimistotasoiset) koneet eivät jaksa sitä pyörittää?
Noh, onhan noilla myrskypilvilläkin ainakin katinkullalla sivellyt reunukset. Se hyvä puoli asiassa oli, että sain vetää luennon kotoa käsin. Tosin sitten mukaan eivät päässeet ne opiskelijat, joilla ei ole SL asennettuna kotikoneille.
Käytiin pienellä porukalla KYAMKin Innospiraalissa. Opiskelijoiden palaute- oli mielenkiintoisempaa kuin jos saman olisi oppinut luennolla. Vuorovaikutusta enemmän.
Rakentamisen kannalta opittiin, että ns. ow lag -ympäristö palvelee opiskelijoita, joilla useimmin on tehoiltaan alhainen kone kotikäytössä.
Toisaalta olisi visuaalisesti miellyttävää hieno ympäristö, mutta ympäristön toimivuutta ajatellen performanssin osalta täytyy tehdä kompromisseja. Sanna lupasi tehdä ohjeet, joita seuraamalla jokainen voi itse muuttaa koneensa säätöjä niin, että SL pyörii siinä paremmin.

Jälkikirjoitus: Nyt asia on selvitetty ja uudet HP8200 -koneet ovat tulossa ATK-luokkaan. Kävi ilmi, että vanhojen koneiden näytönohjain ei riittänyt pyörittämään SL:n 3-vieweriä sen jälkeen, kun niihin oli asennettu Windows 7 (joka sekin vaatii koneelta enemmän resursseja kuin Windows XP. Uusia koneita odotellessa….

Mobiili pelittää vakuutusalalla

heinäkuu 9, 2011

Huomasimme kuluneella viikolla vesivahingon. Vakuutusyhtiön valtuuttama tarkastaja tuli paikalle mukanaan kännykkä ja pari työkalupakkia. Kuvat vahinkoalueesta hän otti kännyllä ja nauhoitti sillä myös selostuksen tapahtuneesta sekä teki ehdotukset jatkotoimenpiteistä vahinkopaikan videoinnin yhteydessä. Materiaali lähti samantien vakuutusfirmaan. Koko tarkastukseen meni reilu tunti ja – ennen kuin tarkastaja ehti lähteä pois – saimme päätöksen vakuutusfirmasta tekstiviestinä. Todella mahtavaa! Lisäksi vakuutusyrityksen edustaja soitti ja selosti vielä päätöksen perustelut. Samana iltapäivänä sitten Lassila & Tikanojan edustaja otti yhteyttä ja sovittiin kostuneen alueen purkuajankohdasta.

Ollaan mietitty vakuutusyritysten kilpailuttamista, mutta nyt ei sitä tehdäkkään.Vertailuperusteenahan useimmiten on hinta suhteessa vakuutuksen kattavuuteen. Ja se hinta painaa yleensä eniten.
Vaan vakuutusta otettaessa ei voi tietää, kuinka nihkeästi tai nopeasti päätös ongelmatilanteessa tulee ja kuinka asiakaspalvelu pelaa. Edellämainituilla asiat ovat kuitenkin juuri niitä tärkeimpiä, jos jotain sattuu. Pysytään siis sen kaksi kirjainta pitkän nimen takana vakuutusasioissa jatkossakin.