Verkkokaupasta tavaroita ja opintoja

Osallistuin 19.9.2014 Expertin järjestämään Somenaariin, joka oli osa Expertin ns. Hulluja Päiviä Messukeskuksessa.

Seminaarin puheenvuorot olivat hyviä ja kävi selväksi, että Expert on brändäämässä itseään kodinkonekaupan Fazeriksi sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalista mediaa lähestyttiin yrityksen näkökulmasta, on mielenkiintoista pohtia esitettyjä ajatuksia oppilaitoksen ja opiskelijan vinkkelistä.

Ensimmäinen kodinkoneita markkinoiva yritys Suomessa, joka on hoksannut viedä tuote-esittelyitä ja  osto-oppaita Youtubeen.

Visuaalisuuden lisääntyminen on selkeästi havaittavissa internetissä. YouTubeen ladataan sata tuntia videoita joka minuutti. Sieltä löytyy videoita joka lähtöön, tosin markkinoinnissa ja opetuksen parissa niitä ei ole vielä hyödynnetty paljoakaan Suomessa. Mekin voisimme tehdän lyhyitä opastus-/opetusvideopätkiä ja laittaa ne omalle YouTube-kanavalle. Emmekä olisi ensimmäisiä, esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoululla on YouTubessa ohjeita opintojaksokuvausten löytämiseksi ja tulostamiseksi.

Seminaarissa puhuttiin siitä, kuinka yritysten tulisi huomioida verkkoasiakkaat myös kivijalkamyymälän palveluissa. Samalla tavoin opiskelija voi pohtia, että jos opiskelen verkossa, saanko kampuksen kivijalasta tarvitsemani tukipalvelut. Tarvitaan verkkokurssin ja kivijalkaopinahjon symbioosia.

Tapahtuma päättyi paneelikeskusteluun, jossa kuultiin nuorten ajatuksia kuluttajakäyttäytymisen muutoksesta. Mikko Kuustonen kevensi tunnelmaa hauskoilla kommenteilla 🙂

Somenaarissa nuoret & Mikko Kuustonen panelisteina

Nuoret kertoivat sosiaalisen median käytöstään ( Instagram, FB, blogit, WhatsUp jne.) ja siitä kuinka he käyttävät niitä. Mietin, että somekanavat ovat kuin palapeli, kussakin palasessa esitellään jotain puolta itsestä. Kun katsoo kaikki läpi, saa kokonaiskäsityksen.

 

 

Open repussa pikselieväitä

Lohjan Laurean saari Second Lifessa näytti tältä, kun aloimme sitä noin vuosi sitten rakentamaan:

Nyt se alkaa olemaan valmis. Tai valmishan se ei ole koskaan. Pikemmin sanottuna meidän rakentajan työsopimus päättyy eli mitään kummosempia muutoksia siellä en omilla rakennustaidoillani voi tehdä. Onneksi juuri parahiksi pääsin osallistumaan InnoOmnian
SL-jatkokurssille, jolla opetellaan mm. yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä Second Lifessa.  Siihen osallistuminen on avannut silmäni ymmärtämään, että parhaan lisäarvon SL-ympäristöön tuo vuorovaikutus – ei niinkään hienosti rakennettu ympäristö. Kurssia vetävä Esko Lius on esitellyt meille helposti open repusta (inventaariosta) vedettäviä yksinkertaisia työkaluja, jotka fasilitoivat oppimista ja vuorovaikutusta nimenomaan toiminnallisuuden kautta.

Tyypillisesti oppilaitokset ovat rakentaneet saarilleen upeat puitteet,  hienon ympäristön sekä  (turhan paljon reaalimaailmaa muistuttavan) oppimisympäristön. Ja sitten varsinainen käyttö on sitä, että saari on useimmiten tyhjä. SL-jatkokurssille osallistui opettajia eri oppilaitoksista ja siellä olimme yhtä mieltä siitä, että meidän kannattaisi hyödyntää toistemme aikaansaannoksia ja kenties myös suunnitella yhteisiä alueita SL:ään. Oikein mainio juttu, kertakaikkiaan ! Ja tuumasta toimeen: pian ilmestyy Eskon aloitteesta Opi toinen elämä-wikiakurssin alustalle lista oppimisympäristöistä, jotka on tarkoitettu avoimiksi ja yhteisöllisiksi. Ne ovat ensisijaisesti ympäristöt rakentaneen organisaation käytössä, mutta niitä saavat käyttää muutkin koulutuksen tarjoajat.

Tässä huhtikuussa ITK-päivillä pitämäni esitys, jossa esittelin saartamme liiketalouden opiskelijan näkökulmasta:

Bisneksenopiskelua @SL. ITK.2012

View more presentations from Tuija Marstio

Ja tässä video, jossa esitellään saaremme oppimisympäristöä, joka on suunnattu liiketalouden opiskelijoille.

Sairaanhoito-opiskelijoille on rakennettu oma tila yläilmoihin, Laurea Haven (video siitä tässä).

Gaddafin kommentti internetistä sekä Feisbuugie

HS toukokuu 2011:
”Tämä internet, jonne kuka tahansa häiriintynyt henkilö, kuka tahansa juoppo voi päissään kirjoittaa, uskotteko siihen? …Internet on kuin pölynimuri. Se imee mitä vain. Pitäisikö meistä tullá Facebooking, Kleenexin tai YouTuben uhreja!”

Näin Gaddafi toi esille näkemystään vapaasta tiedonvälityksestä, kun hän kuuli Tunisian itsevaltiaan lähteneen maanpakoon. Kleenex on, by the way, nenäliinamerkki.

Työpöytäni pursuaa erilaisia lehdistä leikattuja juttuja, jotka käsittelevät sosiaalista mediaa. Niitä tupsahtelee eteen päivittäin – viimeksi tänään Kauppalehdessä oli juttu siitä, kuinka armeija jalkautuu Facebookiin ja kuinkan Kela-Kerttu vastaa mutkatta mm. KELAn tukiin liittyviin kysymyksiin netissä. Ollaan aika kaukana monesta maasta, jossa politiikka, alhainen koulutustaso, byrokratia ja kehittymättömät tekniset ratkaisut tekevät sosiaalisten teknologioiden käyttöönoton vaikeaksi.

Meillä on jopa omistettu oma laulu sosiaaliselle medialle:

Web 3.0?

Olin äskettäin verkkomarkkinoinnin koulutustilaisuudessa, jossa keskusteltiin myös sosiaalisesta mediasta – tietenkin. Aihetta on vaikeaa sivuuttaa markkinoinin kontekstissa, jos vähääkään on ajan tasalla. SEKin Janette Tanner kertoi digimaailman trendeistä oman yrityksensä perspektiivissä.  Jäin pohtimaan, mitä kaikke Web 3.0 tuokaan tullessaan…. Lähikauppa keskustelee jääkaappini kanssa? Pakastimeni ovessa on automaattisesti päivittyvä inventaario sen sisällöstä (se olisi mahtavaa!) ? Tai voisiko jääkaappini ehdottaa minulle, mitä kannattaisi syödä, jotta energiatasapainoni olisi optimaalinen ? Autoni huoltofirma keskustee autoni kanssa? 

Seminaarissa tuli esille käsite ”Mashup”, joka pitää sisällään edellämainitun kaltaisia esimerkkejä ts. koneet puhuvat toisilleen. Varmasti elämää helpottavia ratkaisuja tulossa – vai kenties monimutkaistavia? Käyttöohjeiden kirjoittajilta ei puutu töitä.

Kuponki kännykässä vai lompakossa?

Langattomuus on arkipäivää. Sähköposti ja internet ovat yhä useammalla kännykässä saatavilla. Enemmistö käyttää vielä internettiä tietokoneen kautta, mutta kuinka kauan? Köyhissä, väkirikkaissa maissa kännykkä on ainoa laite, jolla internetiä käytetään. Esimerkiksi Intiassa internettiä käytetään mobiilin kautta kolme kertaa enemmän kuin tietokoneen kautta.Meillä Suomessa mobiilin mahdollisuuksista oltiin kovasti innostuneita siihen asti, kun internetkupla puhkesi ja mobiiliusko hiipui. Viimeisten vuosien aikana mobiilisovellutukset ovat tehneet come-backin ja nyt suomalaiset yrityksekin ovat innostumassa mobiilipalveluista. Samalla teknologia on mennyt roimasti eteenpäin. Kännykäiden toiminnalliset ominaisuudet voivat kattaa tänä päivänä mm. kameran, tv:n, radion, MP3-soittimen, navigaattorin, nettiselaimen, sähköpostin, SMS:n, kalenterin, herätyskellon, rannekellon, matkakortin, lompankon, avaimet….Mobiilin tarjoamia mahdollisuuksia on paljon ja niitä mm. markkinoinnissa hyödyntävät yritykset voivat vielä pitää itseään edelläkävijöiden kategoriassa.Palvelu täytyy vaan markkinoida hyvin – monet kuluttajat eivät tiedä, esimerkitksi, että taksin voi tilata tekstiviestillä. Tai että YTV:n täydestä kierrätysastiasta voi ilmoittaa tekstiviestillä. Tekstiviestit ovat yleensä asiakassuhdeviestejä (esim. ilmoitus siitä, että auto on huollettu ja noudettavissa) tai markkinointiviestejä (kerrotaan esim. tulossa olevista kampanjoista). Mobiilimarkkinointiin tarvitaan lain mukaan asiakkaan lupa, mutta yritys voi asiakassuhteen alettua ilman jatkolupaa lähettää asiakassuhteen pohjalta siihe liittyvää mobiiliviestintää ja -markkinointia.Mobiilimarkkinoinnin vaarana on liiallinen päällekäyminen, häiritseminen epäkiinnostavilla asioilla väärään aikaan. Kännykkähän on hyvin henkilökohtainen väline ja siksi on tärkeää, että toimitettu sisältö on sanoman vastaanottajalle merkityksellistä. Mobiilin paikkasidonnaisuuden ja kontekstisidonnaisuuden hyödyntäminen osaavasti voi kuitenkin tuoda kuluttajalle todellista arvoa tuottavia lisäpalveluja. Minäkin nappaisin mielelläni paikallislehdestä alennuskuponkeja sisältäviä viivakoodeja kännykkääni ennen ostoksille menoa. Vai olisivatko kupongit kuitenkin helpompi muistaa vielä kaupan kassalla, kun ne näkee siellä lompakossa…..?