Noin kolme viikkoa sitten sain uuden kauan kaipaamani iPhonen. Tuttavien erinomaiset käyttäjäkokemukset ja oma turhautumiseni Nokian jäykkyyteen sosiaalisen median työkalujen mobiilihyödyntämisessä olivat kypsyttäneet päätöstä jo pidemmän aikaa. Olin varsin kiireinen sinä päivänä, kun hain iPhoneni postista – piti valmistaa seuraavaksi päiväksi esitystä ja tehdä triljoona muuta juttua. Päätinkin siirtää puhelinmen käyttöönoton myöhemmäksi. Poikani oli kuitenkin sangen kiinnostunut uudesta härpäkkeestä, eikä malttanut millään pitää siitä näppejään erossa. Niinpä päätin viedä kännykän jonnekin pois näköpiiristä odotettelemaan rauhaisampaa hetkeä.
No, meni tovi, useampia päiviä, ennenkuin sellainen tuli. Vaan kännykkää ei löytynytkään, eikä minulla ollut mitään mielikuvaa siitä, minne sen olisin jemmannut. Hain ja hain. Koko perhe haki. Töissäkin etsin laatikoistani ja kommentoin kollegalle, vaikka kyllä vähän hävetti. Osaan olla aika hajamielinen ja kaikenlaista olen hukannut, mutta että nyt tuliterä eikä ihan halpa iPhone, jonka vihdoinkin olin hankkinut…
Vielä muutama päivä sitten kävin läpi kotona kaikki laatikot, hyllyt, taskut siinä toivossa, että saisin iPhonen lomalle mukaan. Eilen sitten työpaikalla puhelin soi ja kollega kysäisi, että vieläkö känny on hukassa… Sainkin sitten pian kuulla, että kännykkäni oli löytynyt opehuoneen jääkaapista, missä se oli ollut postin paperipussissa kolme viikkoa!
Kyllä nyt naurattaa – tuli myös testattua, että iPhone sopii säilytettäväksi jääkaapissa…
Nyt olen onnellinen iPhonen omistaja – se on käyttäjäystävällisyydessään ihan omaa luokkaansa!