Verkkokaupasta tavaroita ja opintoja

Osallistuin 19.9.2014 Expertin järjestämään Somenaariin, joka oli osa Expertin ns. Hulluja Päiviä Messukeskuksessa.

Seminaarin puheenvuorot olivat hyviä ja kävi selväksi, että Expert on brändäämässä itseään kodinkonekaupan Fazeriksi sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalista mediaa lähestyttiin yrityksen näkökulmasta, on mielenkiintoista pohtia esitettyjä ajatuksia oppilaitoksen ja opiskelijan vinkkelistä.

Ensimmäinen kodinkoneita markkinoiva yritys Suomessa, joka on hoksannut viedä tuote-esittelyitä ja  osto-oppaita Youtubeen.

Visuaalisuuden lisääntyminen on selkeästi havaittavissa internetissä. YouTubeen ladataan sata tuntia videoita joka minuutti. Sieltä löytyy videoita joka lähtöön, tosin markkinoinnissa ja opetuksen parissa niitä ei ole vielä hyödynnetty paljoakaan Suomessa. Mekin voisimme tehdän lyhyitä opastus-/opetusvideopätkiä ja laittaa ne omalle YouTube-kanavalle. Emmekä olisi ensimmäisiä, esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoululla on YouTubessa ohjeita opintojaksokuvausten löytämiseksi ja tulostamiseksi.

Seminaarissa puhuttiin siitä, kuinka yritysten tulisi huomioida verkkoasiakkaat myös kivijalkamyymälän palveluissa. Samalla tavoin opiskelija voi pohtia, että jos opiskelen verkossa, saanko kampuksen kivijalasta tarvitsemani tukipalvelut. Tarvitaan verkkokurssin ja kivijalkaopinahjon symbioosia.

Tapahtuma päättyi paneelikeskusteluun, jossa kuultiin nuorten ajatuksia kuluttajakäyttäytymisen muutoksesta. Mikko Kuustonen kevensi tunnelmaa hauskoilla kommenteilla 🙂

Somenaarissa nuoret & Mikko Kuustonen panelisteina

Nuoret kertoivat sosiaalisen median käytöstään ( Instagram, FB, blogit, WhatsUp jne.) ja siitä kuinka he käyttävät niitä. Mietin, että somekanavat ovat kuin palapeli, kussakin palasessa esitellään jotain puolta itsestä. Kun katsoo kaikki läpi, saa kokonaiskäsityksen.

 

 

ITK muotoilee oppimisen maisemia

ITK-päivien ohjelmatarjonta oli taas varsin hulppea. Usean mielenkiintoisen esityksen välillä oli vaikeaa tehdä valintoja. Sosiaalinen media on kuin ITK:n  ohjelma – tiedon seulominen on visainen pullonkaula. Sitä pukkaa valtavasti – miten perkaan sieltä kätevästi itseäni palvelevan tiedon helposti tallennettavassa ja jaettavassa muodossa?

Professori Eric  Duval (Katholieke Universiteit Leuven, Belgia) esitteli Learning Analytics -konseptin (”collecting traces that students leave behind and using those traces to improve learning”). L.A.:n anvulla Eric suodattaa opiskelijoiden twiiteistä, blogimerkinnöistä, verkkokeskusteluista yms. oleellisen niin, että hän tietää, missä kohdin oppimisen prosessia mennään. Ericin esitys löytyy hänen blogistaan. Kuten Eric totesi, tuo sometiedon louhinta, suodattaminen ja paketoiminen mukavaan visuaaliseen asuun on se seuraava juttu ja kiinnostava hankeaihio meidänkin tuhansien projektien maahan.

Teemu Arinakin toi saman asian esille osana esitystä ”Teemut tuijottavat taivaalle…”. Alla kuvankaappaus siitä, kuinka hän visualisoi  koko prosessin, jonka sivutuotteena tulee sosiaalista pääomaa.

Ja tässä sometyökaluja kuhunkin vaiheeseen, myös Teemun esityksetä:

Kuratoinnin keinot ja työkalut kiinnostavat nyt erityisesti. Kuratointi on mielestäni sitä, että tyyppi  ymmärtää kiinnostavia juttuja omassa aihealueessaan ja jakaa sitä muille. Niin kuin nyt pyrin tekemään. Twitter on kyllä hyvä kanava saada kuratoitua tietoa seuraamalla oman alan asiantuntijoiden twiittejä. Facebookissa hyvät linkit tuppaavat hukkumaan päivitysten virtaan.

Toinen taivaalle tuijotteleva Teemu (Teemu Leinonen) toi mielenkiintoisella tavalla muotoilun konseptin oppimiseen – kuinka designerin täytyy osata pistää monta hattua päähänsä ja reflektoida asioita käyttäjälähtöisesti –  opettajat ovat oppimisen muotoilijoita, kuten Jarmo Viteli asian lopuksi hyvin kiteytti.  Teemun blogikirjoituksessa lisää tästä.

Totisesti Learning Designer – Oppimisen Muotoilija näyttäisi käyntikortissa hienommalta kuin Senior Lecturer/Liiketalouden lehtori. Siinä voisi lukea myös Matkaopas, Travel Guide – opas, joka johdattaa tiedon äärelle.

Eric Duval puhui myös oman itsensä tuntemaan oppimisesta (self-tracking)  ”määrällistämisen” kautta (quantified self). Hän näytti esimerkejä siitä, kuinka nykyään on mahdollista kerätä itsestään monenlaista tietoa, joka sitten palvelee vaikkapa elämäntapojen kehittämisessä terveellisempään suuntaan (esim. unirytmin ja verenpaineen seuraus), ajankäytön hallinnassa tms. Käytössäni on jo muutamia; pystyn helposti seuraamaan Sports Trackerin kautta juoksulenkkieni pituutta, keskimääräistä km-vauhtia jne. Ericin esityksestä bongasin myös Togglin, josta saan kätevästi raportin siitä, mihin aikani kuluu.

Lopuksi: ITK:sta Digiveikkoineen, esiintyjähattuineen ja toreineen on tullut ilmiö ja sillä on ihan oma persoonallisuus. Kuten Eric Duvalin kommentoi blogissaan:

Hermionen käsilaukku

Takana inspiroiva ja innostava viikonloppu IT-Kouluttajat ry:n matkassa. Koulutus taskussa seilasimme Tallinnaan ja takaisin ja samalla pohydimme mobiilin ja ylipäänsä uuden teknologian hyödyntämistä opetuksessa. Mielenkiintoisten alustusten lomassa kokeilimme erilaisia sovelluksia, jotka auttavat tiedon kuljettamista taskussa tai tabletin mentävässä käsilaukussa.

Internet on omassa työ- ja oppimisympäristossäni melkein kuin sähköä, joka paikassa, itsestäänselvyys ja näkymätön. Reissumme laivalla ja Tallinnassa todisti, että näin ei tosiaan ole kaikkialla. Nettiyhteys tuli ja meni. Olikin aika hauskaa, kun Oulun yliopistossa väikkäriään valmisteleva Jari Laru ryhtyi alustuksessaan itse näyttelemään YouTube videon sisältöä. Tero Toivanen bloggasi tapahtumasta varsin kattavasti otsikolla Koulutus taskussa on taskukoulu

Tarmo Toikkanen totesi esityksessään, että meillä on nyt kaksi mustaa aukkoa, toinen on internet ja toinen on mobiili. Ne imevät kaiken itseensä. Sulautuvatko ne yhdeksi tulevaisuudessa?
Ehkäpä tulevaisuudessa meillä on sellainen mukana kulkeva Hermionen käsilaukku, josta voi kaivaa esille kaiken sen tiedon ja kaikki ne härpäkkeet, mitä elämän seikkailussa vaan voi tarvita (osoitti hyötynsä Harry Potterin Kuoleman varjeluksissa). Tai kenties sankalasit, jotka mahdollistavat täydennetyn + lisätyn todellisuuden. Mielikuvitusta kuitenkaan ei?

Tarmo esitteli myös nano-oppimisen käsitteen: ne lyhyet joutilaat hetket, jolloin voimme oppia, kenties suorittaa jonkun ”nanomoduulin”, pienen palasen suuresta kokonaisuudesta mobiilisovelluksella, esimerkiksi jonossa seisoessamme tai junaa odotellessa. Niin, kyllähän se kännykkä tulee helposti kaivettua esille tuollaisessa tilanteessa. Itse usein tsekkailen sähköpostia tai FB-päivityksia.

Olen alkanut kiroamaan sähköpostia – ne vuolaana ikivirtana saapuvat boldatut  (=ei luetut) rivit, joiden deletoiminen tuottaa mielihyvää – ja usein myös huonoa omatuntoa.  Jyrki Kasvi kirjoitti osuvasti tästä aiheesta uusimpaan IT-viikkoon kolumnin otsikolla ”Viestimotti”. Siinä hän kiteyttää esimerkein, kuinka sosiaalinen teknologia on kehittynyt nopeammin kuin ihmisten viestintätaito.  Kuinka päivän parin poissaolo sähköpostin ääreltä kertautuu sitten niihin reagoimisena ja kun pitäisi olla tekemässä jo sitä varsinaista työtä. Joo, hallitsematon tiedon tulva ja siitä seuraava hallitsemattomuuden tunne.. Löytyisikö Hermionen pussukasta tähän apuja?  Konsultti sanoisi: ”Priorisoi….. ei vaan oo niin helppoa. Mieluummin ottaisin taikalientä.

Lopuksi vielä meitä seminaariin osallistujia hauskuuttanut kommentti Jari Larulta: ”Kun täällä on tällasii hörhöi, olen kuin kala vedessä”. Näin liiketalouden lehtori tuli määritellyksi hörhöksi. Lisään sen profiilikuvaukseeni, with pride :).

Myös Mervi Jansson kirjoitti seminaaristamme  mielenkiintoisen blogin otsikolla ”Koulutus taskussa – silmäkarkkia ja pedagokiikkaa”.

Gaddafin kommentti internetistä sekä Feisbuugie

HS toukokuu 2011:
”Tämä internet, jonne kuka tahansa häiriintynyt henkilö, kuka tahansa juoppo voi päissään kirjoittaa, uskotteko siihen? …Internet on kuin pölynimuri. Se imee mitä vain. Pitäisikö meistä tullá Facebooking, Kleenexin tai YouTuben uhreja!”

Näin Gaddafi toi esille näkemystään vapaasta tiedonvälityksestä, kun hän kuuli Tunisian itsevaltiaan lähteneen maanpakoon. Kleenex on, by the way, nenäliinamerkki.

Työpöytäni pursuaa erilaisia lehdistä leikattuja juttuja, jotka käsittelevät sosiaalista mediaa. Niitä tupsahtelee eteen päivittäin – viimeksi tänään Kauppalehdessä oli juttu siitä, kuinka armeija jalkautuu Facebookiin ja kuinkan Kela-Kerttu vastaa mutkatta mm. KELAn tukiin liittyviin kysymyksiin netissä. Ollaan aika kaukana monesta maasta, jossa politiikka, alhainen koulutustaso, byrokratia ja kehittymättömät tekniset ratkaisut tekevät sosiaalisten teknologioiden käyttöönoton vaikeaksi.

Meillä on jopa omistettu oma laulu sosiaaliselle medialle:

Twitterin hyödyntäminen opetuksessa

Pauliina Mäkelä oli ystävällisesti laittanut tänään Facebookiin videon, jossa näytetään esimerkki siitä, kuinka Dallasissa yliopistossa hyödynnetään Twitteriä opetuksessa.
Tätä aion varmasti kokeilla – siis samaan tapaan kuin viime aikoina seminaareissa jengi suoltaa twittervirtaa hashtagin taakse.. Opiskelijat voivat esittää mietteitään, kysymyksiä, aiheesta heränneitä ajatuksia jne. Ja sitten luennon lopussa voidaan käydä läpi kommentteja. Voi olla hyvä kanava rohkaista kommenttien esittämistä, esim. ujot opiskelijat. Videossa haastatellut opiskelijat vaikuttivat innostuneilta…
Läppäreiltä on hyvä olla mukana. Mietin vaan sitä, että kiusaus on suuri lähteä kurkkimaan naamakirjaa tai muita netin sivustoja luennnon aikana. Tästä syystä en ole luennoilleni läppäreitä pahemmin sallinut. Mutta aion kyllä kokeillä tätä!

Mahtava yritys-oppilaitosyhteistyön paikka!

Viime päivinä on taasen sosiaalinen media ollut tapetilla. Eilisen (22.3.2010) Kauppalehden jutun otsikko oli: ”Sosiaalinen media pelottaa” . Siinä todettiin, että somen hyödyntäminen suomalaisissa yrityksissä on kuin ”dinosauruksen suostuttelua”. Tietoviikon eilinen juttu oli puolestaan otsikoitu ” Johtajien tietämättömyys jarruttaa yhteisömedian yrityskäyttöä”.
Se kertoo Growth Lab Consultingin tuoreesta selvityksestä, jonka mukaan yli puolet suomalaisyrityksistä ei ole kokenut saavansa sosiaalisesta mediasta mitattavaa hyötyä asiakkaiden kohtaamisessa.

Ja toisaalta äskettäin tehty kansainvälisen tutkimus kertoo, että lähes 70 prosenttia yrityksistä oli saanut mitattavia hyötyjä sosiaalisen median hyödyntämisestä.

Suomalaiset johtajat ovat siis tukkeena, koska he eivät ymmärrä tarpeeksi somen päälle eivätkä halua sitä myöntää. Kauppalehden jutussa haastateltua Mikeal Jungneria siteeraten: ” Sosiaalista mediaa voi oppia ymmärtämään vain olemalla siellä itse”.

Pitää mennä itse sinne kokeilemaan! Tämä kaiketi on se korkein kynnys. Aikaakin löytyy, jos asia pidetään tarpeeksi tärkeänä.

Nuorempi sukupolvi liikkuu sutjakkaasti Web 2.0 -maailmassa. He voivat coachata yrittäjiä ja rohkaista heitä kokeilemaan. Somen välineisiin tutustuminen ja sen hyödyntäminen bisneksessä tarjoaa todella mahtavan yhteistyön mahdollisuuden yrittäjien ja oppilaitosten väliselle yhteistyölle. TÖPSELI-verkostossa tästä on erinomaissen hyviä kokemuksia. TÖPSELI käynnistyi viime keväänä tradenomien koulutuksen yhteydessä ja siitä on nyt tullut pysyvä toimintatapa osana sähköisen liiketoiminnan sekä digitaalisen markkinoinnin opetusta.
Opiskelijat ovat auttaneet lnsiuusimaalaisia yrittäjiä perustamaan Facebook-sivustoja ja Twitter-tilejä, kehittämään kotisivujensa löydettävyyttä jne.
Parhaillaan mukana on 15 yrittäjää ja 18 opiskelijaa, jotka ovat yhteisissä työpajoissa ottaneet somen työkaluja haltuun. Yhteistyökumppanina on Innofocuksen Pätäkkä -hanke.. Lauantaina meillä on vielä viimeinen Some Tuunauspaja, jossa opiskelijat tämän kevään kokeilujen hedelmiä.

Eilinen juttu ja tänään uusi kuvio käynnistyy TÖPSELIssä

Eilisessä blogissani mainitsemani Kauppalehden juttu löytyy TÖPSELI-hankkeen yhteisöstä.
Nyt odotan innolla tapaavani 15 alueen yrittäjää, jotka osallistuvat TÖPSELIn työpajoihin ja pääsevät kokeilemaan näitä somen uudenlaisia markkinoinnin työkaluja opiskelijoiden sparraamina.
Yrittäjät ovat Innofocuksen Pätäkkä-konttorin asiakkaita. Taustalla on Laurean Yrityslabran uusi yhteistyökuvio Innofocuksen kanssa.

Tiedon jakaminen somessa tuo hyvän mielen

Tämän päivän kauppalehdessä oli hyvä juttu yhteisöllisen median hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Se oli otsikoitu ”Osallistu tai putoa kyydistä”. Skannaan sen huomenna ja laitan Töpseli-yhteisöön sen jäsenille tiedoksi. Artikkelissa haastateltiin Netprofilen Christina Forsgårdia. Siinä kiteytettiin mielestäni hienosti yksi merkittävimmistä somen mukanaan tuomista muutoksista: tiedon päällä istuminen ei oo enään mistään kotoisin vaan kunnia otetaan jakamalla sitä muille. Toinen tärkeä huomio liittyy tapaan olla mukana: ei riitä, että somessa seuraa keskusteluja – Christinan sanoin: ”Kuunteleminen pitää myös näyttää. Jos vain lukee, kukaan ei tiedä siitä”.  Mietin, että kuuntelemisen näyttämisen voisi tehdä helpoksi myös muualla kuin Facebookissa (peukun nostamisella)

Kolmessa paikassa samanaikaisesti

Viikko sitten osallistuin SOMETUn pikkujouluihin Siikarannassa. Tuli kokeiltua kalamaljaa joka päihittää mennen tullen perinteisen paneeliin. Kokeilemisen arvoinen myös opetuksessa!  Sen toteutus vaatii kuitenkin tilaan väljyyttä eli sellainen perinteinen pöytiä täyteen ahdettu luokkahuone ei käy ellei ole tarpeeksi muskeleita käytössä pöytien roudaamiseksi pois.  ITK-päiville sen käyttö sopii mainiosti. Toteutettiin myös Learning Café – oikein hyvä kokemus sekin ja tekniikka pelasi.
Toisena päivänä osallistuin kotoa käsin Second Life-sessioon, jossa kokeiltiin striimauksen tekniikoita. Oli hienoa päästä kurkistamaan SL:n kautta Siikarannan seminaaritilaan ja osallistua sieltä käsin. Äänet, kuva, kaikki pelasi hyvin. Jos joku  olisi ottanut minusta kuvan silloin tietokoneeni ääressä, olisi siitä voinut nähdä, kuinka olin ikäänkuin kolmessa paikassa yhtä aikaa: kotona Espoossa, Second Lifessä sekä Siikarannassa SOMETUn sessiossa mukana. Tässä kuva, jossa näkyy kaksi viimeksi mainittua…

Blankuska (SL) seuraa, kun Mervi (RL) puhuu Siikarannassa

SOME rulettaa

Seminaari, jossa käsitellään sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia yrittäjille.. tätä aihetta ei kerta kaikkiaan enää voi yrittäjä ohittaa tuntematta ainakin pientä piikkiä omassatunnossaan. Aika moneen aihetta käsittelevään tapahtumaan olen jo osallistunut ja itsekin sellaisia Lohjan suunnalla ollut junailemassa.  Pari päivää istuin jälleen aiheen äärelle yli sadan muun kiinnostuneen kanssa – tähän asti antoisin ja paras seminaari otsikolla ” Lisää myyntiä sosiaalisella medialla”. Tapahtuman järjestäjänä oli Aleksin Kaiku  yhteistyössä M-Brainin ja Uuden Suomen kanssa. Tuossa puolen päivän tapahtumassa esiteltiin useita lyhyitä esityksiä siitä, kuinka edelläkävijäyritykset ovat hyödyntäneet sosiaalista mediaa myynnissä ja asiakaspalvelussaan. Mieleeni jäi mm. Aleksin Kaiun tekemä selvitys suomalaisten yritysten keskuudessa (n= 277 suurta ja keskisuurta yritystä) somen hyödyntämisestä. Kuten odottaa saattoi, suurin syy olla hyödyntämättä sosiaalista mediaa oli se, että yritykset eivät tunne sosiaalisen median madollisuuksia tarpeeksi hyvin. Toiseksi suurin syy oli se, että yrityksessä ei ole riittävästi somen osaamista.  Taas ihan tuttu juttu. Vaan mielenkiintoista tässä tutkimuksessa on se, että yksikään somea kokeillut yritys ei todennut sitä hyödyttömäksi.

Kun tarkkaili seminaarin osallistujia, tuli taas todettua, että sosiaalinen media ei todellakaan ole mikään nuorten juttu, sitä käytetään aika paljon myös 35 +  -osastossa. Semimaarista riittää vielä ammennettavaa seuraaviinkin kirjoituksiin, kun nyt sain taas tämän blogihanan taas auki. : )